perjantai 25. syyskuuta 2015

Sukkia, sukkia

Olen kerrankin ajoissa joululahjojen suhteen. Tein nämä sukat Jenkeissä asuvalle ystävälleni. Nyt vaan toivon sinnekin sellaista talvea, että näille olisi käyttöä.

Siitä on vierähtänyt jokunen vuosi, kun olen viimeksi villasukia kutonut. Muistan ongelmana aina olleen, että nilkkoihin tulee helposti pari isoa reikää puikkojen väleihin. Tällä kertaa ei onneksi tullut ja sukista tuli aivan siistit. Tein nuo siniset ensimmäisenä ja ne ovatkin aivan perussukat. Tein parit resorit tuomaan pientä ekstraa.


Toisiin sukkiin rohkeninkin sitten jo kokeilla ensimmäistä kertaa ikinä kirjoneuletta. Alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä ruudut kolmen silmukan levyisiksi ja korkuisiksi, mutta pari kerrosta niin tehtyäni totesin, että varsi kiristyy todella pahasti. Niinpä vaihdoin kuvion kahden silmukan levyiseksi ja korkuiseksi.


Varsi kiristyy edelleen vähän, mutta ei ollenkaan niin pahasti. Ja kyllä se sen verran venyy, että se jalkaan menee hyvin. Olen kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen ja kehtaan lähettää ne eteenpäin.


Ja kirjoneulettakin uskallan varmasti kokeilla uudestaan. Ehkäpä myös joitain haastavampiakin kuvioita. Täytyy vain opetella löysäämään lankaa tarpeeksi ja pitämään langat järjestyksessä. 

maanantai 21. syyskuuta 2015

Härkäruukkua ja pannaria

Viikonloppuna tuli tehtyä hieman outoa ruokaa verrattuna siihen, mitä tässä taloudessa yleensä tehdään. Pakkasessa oli pitkään ollut paketti karjalanpaistilihoja. Varsinaista karjalanpaistia en halunnut niistä tehdä, mutta en keksinyt mitä muutakaan niistä voisi loihtia. Internetin ihmeellisestä maailmasta löysin kuitenkin ohjeen härkäruukkuun, johon voi naudanpaistin sijaan käyttää myös karjalanpaistilihaa. Pataan laitoin:
  • puoli kiloa lihaa
  • 3 punaista suippopaprikaa
  • 3 sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä (lihat, paprikat ja sipulit paistinpannun kautta pataan)
  • 2 lihaliemikuutiota
  • koskenlaskijaa (alkuperäisessa ohjeessa käytettiin Mustapekkaa, mutta sitähän ei enää valmisteta)
  • tomaattia (myös tomaattipyre toimii)
  • vettä niin, että kaikki melkein peittyy
Annoin padan olla uunissa noin kaksi tuntia. Vähän ennen kuin otin padan lopullisesti ulos, lisäsin purkin ruokakermaa ja suurustetta. Söimme härkäruukun riisin kanssa ja oli todella hyvää!



Jälkiruoka olikin sitten tavallisempaa. Nimittäin pannaria. Löysin ohjeen maailman parhaalle pannukakulle:
  • 8 dl maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 100 g sulatettua voita
Paistoin pannaria 200 asteessa noin 35 minuuttia. Siihen totta kai vielä mansikkahilloa ja kermavaahtoa päälle.



  Täytyy jopa itse todeta, että oli yhdelle päivälle melko onnistuneet kokkailut.

torstai 17. syyskuuta 2015

Ei-aivan-perinteiset lusikkaleivät

Teinpä tässä päivänä yhtenä lusikkaleipiä. Taisi olla kaiken kaikkiaan kolmas kerta, kun leivoin niitä. Ulkonäkö ei edelleenkään hivele silmiä, mutta maku on hyvä. Tosin mitä muuta voi odotaakaan, kun ne periaatteessa koostuvat vain voista ja sokerista. Kuulin tutkimuksesta, jonka mukaan kaupoissa neiten myyviä keksejä ovat juuri ne, joissa puolet on voita ja puolet sokeria. Enpä ihmettele yhtään.

Näiden lusikkaleipien kohdalla luovutin sokerilla koristelun suhteen. Aikaisemmilla kerroilla kierittelin niitä sokerissa, mutta sokeri rapisi aina pois, kun niitä alkoi syödä. Niinpä päätin tehdä "siistimmän" version tällä kertaa ja välttää sokerin leviämisen joka paikkaan. Makeita niistä silti tuli!

Käytin seuraavaa ohjetta:
  • 200 g voita
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 2 tl vanilliinisokeria (käytän tosin mieluummin vaniljasokeria, jos sitä vain löytyy kaapista)
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • marmeladia
  1.  Sulata rasva kattilassa. Lisää se kulhoon sokerin sekaan. Anna jäähtyä hieman. Sekoita.
  2. Sekoita muut aineet keskenään ja kaada voin ja sokerin joukkoon.
  3. Painele taikinaa teelusikkaan ja vedä siitä pellille leivinpaperin päälle.
  4. Paista noin 15 minuuttia 175 asteessa. Pikkuleipiä kannattaa pitää silmällä, sillä reunat palavat melko herkästi.
  5. Ota kaksi vähän jäähtynyttä pikkuleipää, levitä toiseen haluamaasi marmeladia ja yhdistä ne. Itse käytin näissä vadelmamarmeladia. Myös mansikkamarmeladi maistuu hyvältä. Lopuksi ne tulisi vielä kieritellä sokerissa.
 

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Pienen pienelle tytölle pienen pienet ”sukkalapaset”

Ajattelin esitellä yhden käsityön muutaman kuukauden takaa. Pääsiäisenä sain osakseni suuren kunnian: minusta tuli kummi. Niinpä päätin tehdä jotain pientä epäviralliseksi ristiäislahjaksi ennen varsinaisia ristiäisiä. Päädyin näihin ”sukkalapasiin”. Siis sukkiin (ilman kantapäitä), joita voi käyttää myös lapasina.

Pienet vauvat eivät ole minulle millään tavalla tuttuja. Siispä minulla ei ollut aavistustakaan mikä olisi oikea koko näille sukkalapasille. Kuten arvata saattaa, vähän liian pienethän niistä lopulta tuli. Tai oikeastaan vain varsista olisi pitänyt tehdä pidemmät. Pidellessäni vauvaa sylissäni ristiäispäivänä ja muistellessani valmiita tuotoksia, totesin, että eiväthän ne millään pysy tytön päällä. Mutta eipä se mitään. Tyttö voi silti isompana (mikäli ovat vielä tallella) miettiä samaa mitä varmasti meistä aika moni on joskus miettinyt: ”Noinko pienet jalat ja kädet minulla oli vauvana?”.




Ideana tuossa kuviossa on, että se kiertää ympyrää koko työn ajan. Aloitussilmukkamäärä tässä työssä oli 40.
1.–8.krs: 2 oikein, 2 nurin
9.–12.krs: 1 nurin, 2 oikein, 2 nurin, 2 oikein jne. (kerros siis alkaa ja loppuu yhteen nurjaan)
13.–16.krs: 2 nurin, 2 oikein
17.–20.krs: 1 oikein, 2 nurin, 2 oikein, 2 nurin jne. (kerros siis alkaa ja loppuu yhteen oikeaan)
21.–24.krs: 2 oikein, 2 nurin
25.krs -> toimitaan samalla kaavalla kuin yhdeksännestä kerroksesta eteenpäin
Kärkikavennus (ns. sileä kärki):
- 3 oikein, 2 yhteen koko krs
- 3 välikerrosta eli koko ajan oikeaa
- 2 oikein, 2 yhteen koko krs
- 2 välikerrosta eli koko ajan oikeaa
- 2 yhteen koko krs
- lanka kaikkien jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättely



perjantai 4. syyskuuta 2015

Mistä kaikki alkoi?

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin aloittaa oman blogin pitämisen. Alkuperäisenä ajatuksena oli sisällyttää blogiin vain käsitöitä, mutta sitten ajattelin sisällyttää mukaan myös tuotokset keittiöstä. Lähinnä erilaisia leipomuksia. On myös pakko todeta, että sopivan nimen keksiminen on yllättävän haastavaa. Olisin varmasti aloittanut tämän blogin paljon aikaisemmin, jos olisin keksinyt nimen aiemmin.

Käsitöitä alettiin opettaa koulussa muistaakseni viidennellä luokalla. Siitä on nyt noin 14 vuotta. Kouluaikoina käsityöt eivät niinkään kiinnostaneet, koska ne tuntuivat lähinnä pakkopullalta. Lisäksi tunneilla ei juurikaan ollut valinnanvaraa vaan kaikkien oli pakko tehdä samanlaisia töitä. Oikeastaan mielenkiinto heräsi sitä myötä kun oppi uusia asioita. Eli sen jälkeen, kun vaikkapa pelkkä virkkaus ei ollut kirosanojen säestämää ähellystä. Käsityökärpänen on purrut kunnolla itse asiassa vasta viimeisen vuoden aikana. Olen alkanut etsimään jo seuraavaa projektia edellisenkin ollessa vielä kesken. Projektit menevät koko ajan kunnianhimoisemmiksi ja selkeästi yli oman taitotason. Mutta virheistäpä sitä sitten taas oppii, jos haukkaa liian ison palan.

Mitä kokkailuihin tulee, en tosiaan ole mikään kokki, mutta varsinkin makeat leivonnaiset ovat aina olleet lähellä sydäntä. Tai mahaa. Viime aikoina olen kuitenkin innostunut kokkailemaan ruoaksi muutakin kuin vaikkapa makaronilaatikkoa.

Tämän kirjoituksen voisin päättää kuvaan, joka saa ainakin itseni (ja yhden ystäväni, joka oli samalla luokalla) nauramaan. Kuvassa on ensimmäinen käsityöni ikinä (sieltä viidenneltä luokalta): villasukat. On harjoiteltu joustinneuletta ja värinvaihtoakin. Käsiala on harvaa eivätkä sukat edes ole samaa kokoa, mutta tulen varmasti silti aina säilyttämään ne.