tiistai 9. toukokuuta 2017

Virkattu päällinen rahiin

Kun mummini asuntoa tyhjennettiin noin kaksi vuotta sitten, suunnilleen ainoa asia, jonka sieltä ehdottomasti halusin oli beige nahkarahi. Se ei millään tavalla sopinut meidän asuntoon, mutta se oli minulle tärkeä lapsuudesta. Tuollaista pyöreää rahia oli kiva silloin muksuna pyöritellä ympäriinsä.

Vanha rahi kun on niin se alkoi käytössä hajoamaan tosi nopeasti. Ja tältä se onkin sitten näyttänyt jo vähän liiankin pitkään.



Vaan ei enää. Ostin jo varmaan vuosi sitten Lankamaailmasta mustaa trikookudetta, mutta projekti vähän jäi, koska en jaksanut ikinä alkaa selvittelemään niitä vyyhtejä. Viime viikolla kuitenkin sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä siihen.

Sitten piti suunnitella vähän jotain kuviota rahin päälle, koska en halunnut siitä ihan umpinaista. Kuitenkin noin viidennen purkukerran jälkeen päätin, että etsinkin jonkun ohjeen netistä. Ajattelin tehdä jotain erilaista ja hainkin virkattujen mattojen ohjeita. Lankavan Juhannusruusu-ohjettahan olen käyttänyt jo sekä mattoon että liinaan. Lankavaltahan löytyi kiva ohje tähänkin. Nimittäin Marketta-pitsimaton ohje.



Käytin pienemmän maton ohjetta ja virkkasin 9,0 mm:n koukulla. Tein ensimmäiset 12 kerrosta ohjeen mukaan, jonka jälkeen tein 13. krs:n seuraavasti: 3 kjs, 2 p kjs-kaareen, 2 p samaan p:seen, 5 p, 2 p samaan p:seen, 2 p kjs-kaareen, 1 p p:seen (sakaran kärki), 2 p kjs-kaareen jne. + loppuun ps 3. kjs:aan. Eli lopputuloksena on kiinteä pylväsreuna kuviolle. Sitten tein taitekerroksen eli samanlaisen, kun virkattujen korien pohjaan tehdään, kun halutaan reunan kääntyvän.

Taitekerroksen jälkeen tein yhden kerroksen pylväitä. Tässä vaiheessa pylväitä oli 167. Laskin, että kymmeneen senttiin menee noin 8 pylvästä. Rahin ympärysmitta on 177 cm, joten piti vähän kavennella. Ensimmäisellä krs:lla kavensin tasaisin välein 15 p pois. Seuraavalla kahdella krs:lla molemmilla 4 p pois ja vielä seuraavalla krs:lla 2 p pois. Sitten vaan virkkasin eteenpäin ilman kavennuksia vielä 9 krs. Huom, jokainen krs alkaa kolmella kjs:lla ja päättyy ps:lla 3. kjs:aan.

Sitten tein taas taitekerroksen, jotta reuna lähtee kääntymään sisään eli rahin alle. Lopuksi tein kaksi kerrosta pylväitä ja vedin kuteen silmukan läpi eli päättelin. Jätin tosi pitkän hännän, jonka sitten pujottelin siksakkina pohjaan, jotta päällinen pysyy paikallaan.


Olin ostanut kudetta n. 3 kg, mutta tähän meni lopulta n. 2,3 kg. Lopusta kuteesta taidankin tehdä taas korin.

Minusta tämä onnistui ja mummin rahi sai uuden elämän.


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Parit patalaput

Tähän väliin jotain todella vanhaa, pientä ja simppeliä. Nimittäin parit patalaput. Näiden tekemisestä on jo aikaa varmaan yli 2 vuotta. Taisivatpa olla yhdet ensimmäisistä töistä, mitä tein, kun tämä käsityövimma iski oikein kunnolla. Mutta en silloin vielä kirjoitellut minkäänlaisia ohjeita ylös, joten tähän en pysty siis laittamaan mitään silmukkamääriä tai kokoja tai mitään. Sen verran muistan kuitenkin, että etuosa on virkattu isoäidinneliönä. Tuo ripustuslenksu on virkattu suoraan siihen kulmaan, johon neliö on päättynyt. Lenksuun tuli kaksi kerrosta. Näin ei ole tarvinnut katkaista lankaa välillä. Takaosa (jota ei tosin näy yhdestäkään kuvasta) on neulottu sileänä neuleena. Etu- ja takaosa on sitten vain ommeltu yhteen.

Nämä mustat tein ensimmäisenä, ja ne olivat kaverin synttärilahja.



Seuraavaksi sain käyttää vähän väriäkin. Nämä punaiset tein toiselle kaverille tuparilahjaksi.



Ensi kerralla voisi sitten käyttää vähän enemmän mielikuvitusta ja luovuutta ja tehdä ehkä jollain muulla etuosalla kuin perinteisellä isoäidinneliöllä. Vaihtoehtojahan kuitenkin on vaikka kuinka paljon. Patalaput voisi olla myös hyvä tapa kuluttaa jämälangat.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Lämpimän sään lapaset

Vuorossa lisää lapasia. Nämä tein poikaystävälleni, kun ei hänellä ollut kuin sellaiset todella paksut fleecevuoriset lapaset. Nyt on sitten lapaset, joita käyttää, kun ei ole 20 astetta pakkasta.



Prisma on näemmä pikku hiljaa parantanut lankavalikoimaansa ja sieltä löysinkin sopivaa lankaa tätä projektia varten: Schachenmayrin Bravo Coloria.

Näitä(kin) piti purkaa aluksi pari kertaa, kun meinasi koko ajan tulla liian isot. Innostuin noita aiempia lapasia tehdessä neulomaan kolmella puikolla, joten nämäkin on tehty niin (4,0 mm:n puikot). Aluksi silmukoita on yhteensä 44: 1. puikolla 22 s ja kahdella muulla 11 s. Tein 2o, 2n -joustinneuletta 23 krs. Resorin jälkeen tulee kaksi kerrosta sileää. Toisella sileällä krs:lla lisäsin yhteensä 4 silmukkaa, joten sen jälkeen silmukoita on yhteensä 48 (12 s per puikko).

Tein näihin lapasiin kiilapeukalon seuraavasti: kun 3. puikon lopussa on jäljellä 4 s, otetaan lankalenkki puikolle, neulotaan 2 s, otetaan toinen lankalenkki puikolle ja neulotaan loput 2 s. Näitä lisäyksiä tehdään joka kolmannella krs:lla yhteensä 5 kertaa. Oikean käden lapasessa lisäykset tapahtuvat 2. puikon alussa (neulotaan 2 s, otetaan lankalenkki puikolle, neulotaan 2 s ja otetaan toinen lankalenkki puikolle ja neulotaan puikko sitten normaalisti loppuun). Lisäysten jälkeen tehdään 1 krs sileää. Sen jälkeen neulotaan kiilan alkuun asti, otetaan 14 s apulangalle ja lisätään (luodaan) 2 uutta silmukkaa apulangalle otettujen silmukoiden jälkeen. Sitten jatketaan eteenpäin, kunnes on aika tehdä kärkikavennukset (joka krs:lla 1. ja 3. puikon lopussa kolmanneksi ja toiseksi viimeiset s:t oikein yhteen sekä 1. ja 2. puikon alussa toinen ja kolmas silmukka ylivetokavennuksella yhteen).

Peukaloa varten poimin sivusta 6 silmukkaa, jolloin silmukoita oli yhteensä 20. Toisella ja kolmannella krs:lla kavensin 1. puikon alussa (toinen ja kolmas silmukka) ja 3. puikon lopussa (kolmanneksi ja toiseksi viimeiset silmukat) yhdet silmukat pois, jolloin jäljelle jäi lopulta 16 s. Kun peukaloa oli tehtynä yhteensä 16 krs, aloitin kavennukset (joka krs:lla jokaisen puikon lopussa 1 s:n kavennus).



Lankaa meni lopulta piirun verran yli 50g. Lanka on mukavan pehmoista ja sitä oli helppo ja kiva neuloa. Ja lapaset menivät käyttöön eli mission accomplished!

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Lapaset isoilla palmikoilla itselle ja äidille

Luulin jo, että kevät kolkuttelee ovella. Tällä viikolla on paistanut aurinko ja se on sulattanut kivasti lumia pois. Mutta tänä aamuna, kun katsoin ulos ikkunasta niin maa oli jälleen valkoinen. Niinpä on hyvä palata vielä hetkeksi talvisiin tunnelmiin.

Nämä ovat toiset lapaset, jotka tein äidille joululahjaksi. Ja oikeastaan kävi niin, että ensimmäisistä tuli liian pienet, joten ne pidin itse ja äidille tein sitten toiset, vähän suuremmat.

Pienen selailun jälkeen päädyin Lahoa rautaa -blogin Klassiset palmikko-lapaset -ohjeeseen.


Nämä langat sain äidiltä ja ne ovat jonkun itsevärjäämiä, mutta muistuttavat paljon 7 Veljestä. Koska lanka on tuollaista liukuvärjättyä, halusin tehdä mahdollisimman isoa kuviota, jotta se johonkin erottuisikin. Siksi päädyin juuri tuohon ohjeeseen.


Tosiaan omani on tehty täysin tuolla ohjeella muuten paitsi, että tein kiilapeukalon. Vasemman käden lapaseen lisäsin kiilaa varten silmukoita seuraavasti: kun 3. puikon lopussa on jäljellä 4 s, tehdään lankalenkki, neulotaan 2 s, tehdään toinen lankalenkki ja neulotaan loput 2 s. Näin lisätään joka toisella kerroksella 2 s yhteensä 5 kertaa. Noiden viiden kerroksen jälkeen tehdään 1 krs ilman lisäyksiä. Seuraavalla kerroksella neulotaan kiilan alkuun normaalisti, otetaan 14 s apulangalle ja luodaan 2 s työn sivuun eli apulankasilmukoiden jälkeen. Sitten jatketaan normaalisti eteenpäin, kunnes tulee kärkikavennusten vuoro. Itse tein peukalon jälkeen 25 krs, jonka jälkeen aloin kaventaa.

Oikean käden peukaloon lisätään silmukoita aivan samalla tavalla, mutta kiilan paikka on 2. puikon alussa: neulotaan 2 s, tehdään lankalenkki, neulotaan 2 s, tehdään toinen lankalenkki ja sen jälkeen puikko normaalisti loppuun.

Kärkikavennukset aloitin, kun pikkusormi oli kunnolla peitossa.

Peukaloa varten otin kolmelle puikolle ne aiemmin apulangalle siirretyt 14 s + 6 s reunoilta siten, ettei jää suurempia reikiä. Tein ensin 3 krs normaalisti. Sitten seuraavilla kahdella krs:lla kavensin 2 s pois per krs: 1. puikon alussa ylivetokavennus (huom, 1 s o, ylivetokavennus jne.) ja 3. puikon lopussa 2 s yhteen (huom, 2 s yhteen, 1 s o). Kavennusten jälkeen peukalossa on 16 s. Näillä 16 s:lla neuloin 8 krs (koko peukalo peitossa) ja sitten aloitin kärkikavennukset ohjeen mukaan.

Kun tässä omassa sovelluksessa kaventelin vähän niin on hyvä huomata, että kavennuksen tulevat kämmenpuolelle, jolloin ne jäävät ikään kuin piiloon. Eli 3. ja 1. puikon vaihtumiskohta on aivan peukalon juuressa kämmenpuolella.



Äidin lapaset tein muuten täysin samalla tavalla kuin omani, mutta lisäsin resorin jälkeen ensimmäisellä sileällä krs:lla 4 s eli 1. puikolle 2 s ja lopuille 1 s. Nämäkin lisäykset tapahtuivat lankalenkein suht tasaisin välein. Äidin lapasissa kärkikavennukset aloitin, kun peukalon jälkeen oli tehtynä 28 krs. Peukaloa varten poimin 14 s:n lisäksi 7 s reunoilta ja kaventelin samalla tavalla kuin omissa, mutta lisäksi kavensin vielä 1 s:n 4. krs:lla 3. puikon lopussa, jolloin peukalossa oli sama silmukkamäärä eli 20 s. Aloitin peukun kärkikavennukset, kun tehtynä oli 15 krs (pään jälkeen vielä n. 1 cm). Tämä johtuen äidin korppikotkamaisista (eli pitkistä) kynsistä.




Jos poimii peukaloa varten silmukoita enemmän kuin ohjeessa sanotaan niin noita kavennuksia voi siis tehdä enemmän tai vähemmän, riippuen haluaako peukalosta löysemmän vai kireämmän. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei poimi liian vähän, jolloin se peukaloa varten tehty aukko voi olla liian pieni (puristaa) ja voi silloin tuntua vähän inhottavalta.

Käytin 4,0 mm:n puikkoja ja lankaa kului omiin n. 70 g ja äidin lapasiin n. 80 g. 

Ihan kivat näistä tuli. Pienenä miinuksena on se, että näin villa-allergisena ne tietysti vähän kutittavat, mutta senkin asian kanssa pärjää. Käsissä se ei niin haittaa toisin kuin jos esimerkiksi kaulaliina kutittaisi.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Parit haitarisäärystimet

Tein siis kaverilleni joululahjaksi kahdet säärystimet. Tässä ne toiset. Innostuin näistä niin, että tein joulun jälkeen itselleni myös lähes samanlaiset.


Käytin näihin ensimmäisiin mustaa, harmaata ja liilaa 7 Veljestä, ja neuloin 4,0 mm:n puikoilla. Työssä oli aluksi 14 s per puikko eli 56 s yhteensä.

Sitten edetään seuraavasti:
- mustalla: 15 krs 2o, 2n -joustinneuletta (resori)
- harmaalla: (1. krs:lla resorin jälkeen 4 s:n lisäys = 60 s) sileää neuletta 8 krs
- liilalla: nurjaa 6 krs
- harmaalla: sileää neuletta 8 krs

Ja niin edelleen, kunnes työssä on yhteensä 6 harmaata raitaa ja 5 liilaa raitaa + ylä- ja alaresorit.

Kavennukset:
- 4. liilan raidan jälkeen 4 s:n kavennus = 56 s
- 5. liilan raidan jälkeen 4 s:n kavennus = 52 s
- kun alaresori alkaa, 4 s:n kavennus (HUOM! samalla tehden 2o, 2n -joustinneuletta)



Sitten nämä omat. Ne on yhden raidan pidemmät ja käytin niihin ainoastaan kahta väriä: mustaa ja liilaa 7 Veljestä. Aloitussilmukkamäärä on sama eli 14 s per puikko (56 s).


Sitten taas edetään seuraavasti:
- mustalla: ensin 15 krs 2o, 2n -joustinneuletta (resori) ja sitten sileää neuletta 8 krs (HUOM! 1. sileällä kerroksella 4 s:n lisäys = 60 s)
- liilalla: nurjaa 6 krs
- mustalla: sileää 8 krs

Ja niin edelleen, kunnes työssä on yhteensä 7 mustaa raitaa ja 6 liilaa raitaa + ylä- ja alaresorit.

Kavennukset:
- 4. liilan raidan jälkeen 4 s:n kavennus = 56 s
- 6. liilan raidan jälkeen 4 s:n kavennus = 52 s
- viimeisen mustan raidan viimeisellä krs:lla (juuri ennen alaresoria) 4 s:n kavennus = 48 s


Nämä omat ainakin on ollut kovalla käytöllä. Silti täytyy sanoa, että toivottavasti niitä ei tarvitse enää kauaa käyttää eli kevät saisi jo tulla!

torstai 9. maaliskuuta 2017

Tuttinauhat kummipojalle

Joululahjojen sarja jatkuu vielä hetken.

Vauvat (ja lapset yleensäkin) tuppaavat saamaan sen verran paljon aina lahjoja, että itse päätin antaa omalle kummipojalle vain jotain pientä, mutta tarpeellista. Eli tuttinauhoja.


Lankalaatikoissa on jo useamman vuoden lojunut pari kerää Novita Tennesseetä, joten päätin käyttää niitä. Rinkulat ja klipsut tilasin Nappikauppa Punahilkasta. Aivan ihana kauppa!

Tein siis kaksi vaaleansinistä ja yhden lilan. Käytin 3,5 mm:n koukkua. Virkkasin rinkulaan 5 ks, jonka jälkeen joka kerroksella tulee 1 ks jokaiseen edellisen krs:n ks:aan.


Ja näin simppelisti vain eteenpäin, kunnes nauha on sopiva. Jotta klipsun kiinnityksestä tulisi vähän tukevampi, virkkasin 1. ja 5. silmukkaan tuplasilmukat eli kiinnityksessä on näin 7 silmukkaa.



Sinisistä tuli 21,5 cm pitkät (44 krs) ja lilasta 19 cm (40 krs).

Ilmeisesti oli hyvä lahja, koska heti joulun jälkeen nämä menivät käyttöön!

perjantai 17. helmikuuta 2017

Lämpöinen neuletakki

Ryhdyin joskus ehkä kaksi vuotta sitten monimutkaisimpaan työhön siihen mennessä. Olin pitkään suunnitellut tekeväni jotain vähän suuritöisempää, koska pipoissa ja muissa en saanut kulumaan muutamaa päivää kauempaa. Muutamia ohjeita selailtuani päädyin Novitan neuletakkiin.


Välihuomautuksena todettakoon, että eipä tässäkään mennyt hirveän kauan, mutta en ole ennen tätä talvea sitä käyttänyt, joten en ole saanut sitä tänne blogiinkaan.

Mutta takaisin kahden vuoden takaisiin tunnelmiin. Tiesin, että aluksi on tehtävä mallikappale, jotta saa oikean kokoisen paidan. Mutta se osoittautui ehkä työn vaikeimmaksi osuudeksi. Kuinka jaksaa alkaa tekemään mallikappaletta, kun tietää, että sen joutuu kuitenkin lopuksi purkamaan? Lankojen ostamisen jälkeen menikin ehkä viikko ennen kuin sain aikaiseksi aloittaa. Mallikappaleen aikana oli hyvä opetella työssä käytettyä mallikertaa, jollaista en siis aikaisemmin myöskään ollut tehnyt.


Joutuihan sitä useampaan otteeseen aloittamaan alusta ennen kuin se sujui ilman virheitä. Muutenkin koko ohje vaikutti aluksi aivan heprealta, mutta kyllä se siitä aukeni, kun ajatuksella jaksoi lukea läpi. Omat lunttilaput, joista seurasin kerroskohtaista etenemistä, auttoivat myös paljon.

Käytin Novita Aava -lankaa, vaikka alkuperäisessä ohjeessa käytettiin Novita Lehtoa. Käytin siis myös paksumpia puikkoja. Niinpä jouduin tekemään XL-koon ohjeen mukaan, jotta lopputuloksena sain M-kokoisen paidan. Tai tarkemmin sanoen käytin XL-koon silmukkamääriä, mutta M-koon senttimääriä.

Lopputuloksesta tuli hieman iso, koska paita venyy hartioista ja yläselästä aika paljon. Mutta ehkäpä tuollainen paita saakin olla iso. En myöskään jaksanut hirveästi kiinnittää huomiota siihen, että raitojen värit menisivät kohdilleen. Kyllä tuosta silti tajuaa, että samaa lankaa on käytetty ja samaa paitaa on tehty.






Tänä talvena olen siis oppinut tykkäämään tästä ja näin ollen alkanut myös käyttää sitä. Kylminä iltoina sen kanssa on kiva käpertyä sohvan nurkkaan lämpimän kaakaon kanssa.